Kai mut on luotu lentämään.

Yksi lauantai taas kohta ohi. Toisilla lauantai on alkamas tähän aikaan. Mulla taas päivän kohokohta on mennyt. Yleensä se päivän siistein hetki on syödä tai kattoo salkkarit! Wuhuu! Pienestä se elämä on kii.. Mut tänään kävi ystäviä kyläs! Ja pääsin taas leikkii parturia! Riikalle laitoin vaaleat raidat päälle! Ja ne onnistu tosi hyvin! Oishan niitä voinu olla vähän enemmän, mut tärkeintä et "asiakas" piti! Ja ainahan niitä saa sutia sinne lisää! Ja Pipsa oli kans mukana! sille mä syötin suklaata! :) <3 Ihania tytsyjä näkee vaan turhan harvoin.


Alan muuttua ihan kylmäks ämmäks (typerä ämmä :D) tääl kaupungis. Hengaan vaan kotona.. Ei juuri tee mieli mennä mihkään tai edes meikata. Sosiaalinen elämä on aika kuralla. Jouluna sen tajusin. Eihän tääl oo kun toi perkeleen tokmanni. Jossa ehkä sattumalta löytää mitä ettii. Ja jos myyjiltä kysyy niin ne vaan tokasee "jos siel hyllys ei oo , niin niit ei oo sit laisinkaan" PRKL! Käyhän meil välil pari ystävää. Mut nekin on sellasia "uusia tuttuja" jotka ei tiijä mun meinneisyyttä ja ei niille osaa silleen purkaa ajatuksia. Ja sillon kun raha tilanne antaa periks tai kehtaan  pyytää autoa lainaan niin hurautan Keuruulle. Siellä sit pitäs olla viides paikas samaan aikaan, ja pimeäkin tulee aina liian aikaisin... Ja jotenkin harmittaa jättää Tuomasta yksin kotiin. (pari kertaa kun oon se yksin jättäny niin joko varpaasta on lähteny kynsi tai mikron lautanen ollut pillunpäreinä) Mut on se sen verran rakas, vaik sille kiukkuan kaikesta. Mut raivostuttaa jos oon sanonu joistakin asioista varmaan 100 kertaa niin ei jää pitkäaikaismuistiin! :D Esim. et jos ottaa kaapista puhtaan lasin niin sen kaapin voi sulkea.. ja vessanpöntön kannen laittaa kii! Joo tiedän pieniä asioita, mut niin. Olen "vaimo" en äiti. Ja asumme kummatkin täällä. Yhteises kodis. Ja haluan että täällä ois jonkin sortin "säännöt".. AMEN. Olen puhunut.